Joo tuli aika runollinen otsikko tälle postaukselle...
Tän jälkeen on tulos viel kaks lappipostausta, sit saa luvan riittää. :)
Lähettiin yks päivä patikoimaan yhen kauniin järven reunaa pitkin. Mä jäin taas vaihteeks joukon hännille, ku piti pysähdellä valokuvaamaan kaikkii risuja ja männynkäpyjä. Melkein päästä päähän käveltiin ja sit pysähyttiin ihastelemaan maisemaa yhelle laiturille, ja lapsille tarjoiltiin pillimehua.
(kuva: Heli)
Sit suurin osa seurueestamme lähti samaa reittiä takas autoille, mut muutamat meistä lähti kiipeämään Lainio-nimistä tunturia ylös. Meitsi on ihan rapakunnossa, mut pakko munki oli päästä kokemaan ja kuvaamaan. Ihan hyvin se matka kuitenkin taittui, mut loppumatkasta piti purra hammasta, että jakso jatkaa kiipeemistä. :D Tavotteemme oli päästä puurajan yläpuolelle.
Puurajan yläpuolella on siis enää pelkkiä kivenlohkareita. (Paitsi näkyy tuol vielä muutamii puitakin näköjään.)
Minä - blondi kun olen - kuvittelin aluks, että ne kivet on tuotu sinne huipulle jollain kuorma-autolla. ;DDD Tyhymä Hanna!
Onneks meiän opasserkku oli jaksanut raahata sinne ylös muutamat ylimääräiset pillimehut. Kyllä maistui päärynämehu, jota yleensä inhoan, NIIN hyvältä että!
Tunturikiipeilyn jälkeen maistui vesi! :)
Meiän äiti intoutui muistelemaan lapsuuttaan sisarustensa kanssa maalla. Heillä oli kuulemma tapana työntää tikku muurahaiskekoon ja sitten nuolla sitä muurahaisten pissimää tikkua. O__o
No, Helin kaa testattiin sit, milt se tikku maistuu! ;DD
Niin... en nyt menis väittämään, että oli mitenkään kummoisen kulinaristinen elämys. :D Hennon suolaista. Maistakaa itse. :D
Ruokakaupassa yhen kylmähyllyn päällä istuskeli tommonen otus...
Noni, just tällästä suomikuvaa halutaan levittää.
Vaahtokarkkilevitettä! ;D Melkein ostin, mut maksahan tosta ois poksahtanut ja revenny perna.
Toi Peter Pan -pähkinätahnapurnukka oli kivan näköinen.
"Pallaute ja iteat" linnunpönttöön :)
Sit täs on viel kuvia toiseltakin luontoretkeltämme.
Käytiin Pakasaivossa
. Huikee paikka! Suosittelen!
Poimintoja Wikipediasta:
Pakasaivo eli Lapin Helvetti on noin kilometrin pituinen rotkojärvi. Järvi sijaitsee hyvin jyrkkäreunaisessa, kapeassa rotkolaaksossa, jonka reunat ovat järven pohjoispäässä jopa 50 metriä vedenpinnan yläpuolella. Pakasaivon syvyyttä ei ole pystytty mittaamaan, mutta vettä järvessä on ainakin 60 metriä. Järveen ei laske jokia, vaan sen vesi on peräisin pohjan lähteistä.
Järven vesi on normaalia järvivettä noin 12,5 metrin syvyyteen asti. Tämän jälkeen vesi muuttuu hyvin nopeasti hapettomaksi, ja sen rikkivetypitoisuus kasvaa huomattavaksi. Korkea rikkivetypitoisuus estää lahoamista, minkä vuoksi järveen vuosituhansien kuluessa uponneet veneet, puut yms. säilyvät maatumattomina ja muodostavat järven pohjan peittävän kerroksen.
Pakasaivo on yksi Lapin saivojärvistä, joiden alla on uskottu olevan Saivo, kuolleiden asuinpaikka. Saivo sijaitsi yleensä järven pohjassa olevan reiän toisella puolella. Pohjan alla, reiän toisella puolella oli toinen järvi, mutta ylösalaisin. Sen rannoilla asui ja eli saivo-kansa onnellista elämää, eläviin nähden päät alaspäin.
Näistä kuvista ei välity syvyyserot kunnolla.
Tuol järvessä ois ollu taivaallista uida! Mä mietin, ett kuinkahan moni on tullu tonne päättämään päivänsä...
Täst reunalta oli ihan hirmuinen pudotus alas. Käykää hei ehdottomasti tuolla, jos käytte lapissa!
